20 - Lue, katso & kirjoita

Videopelit ovat asettuneet pysyväksi osaksi ihmisten elämää. Pelejä löytyy jokaisesta genrestä, millä tahansa tyylillä mitä voit kuvitella ja melkein mistä aiheesta tahansa. Pelejä voi pelata konsoleilla, tietokoneilla, puhelimilla ja vaikka millä muilla laitteilla. Kuitenkin peleistä syntyvä mielikuva harmillisen monella on se, että ne ovat vain väkivaltaisia ja raakoja mielen ja sivistyksen pilaajia.

Juho Kuorikosken haastattelussa ”Peli voi olla myös taideteos eikä pelkkä talousnumero” (Yle, 2018) käsitellään usein hyvin vääristynyttä kuvaa peleistä. Pelit itsessään ovat hänestä taidetta ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Pelit ovat yhdistelmä niin montaa eri taiteen muotoa kuten ääntä, animaatiota, kuvaa ja kirjallisuutta. Kuorikoski myös painottaa pelien olevan tarinankerronnallisesti hyvin merkittäviä. Pelien kautta pelaaja pääsee kokemaan hankalatkin aihealueet aktiivisena toimijana eikä passiivisena katsojana. Pelaaja pystyy kokemaan eri tunteita ja asioita turvallisesti pelin sisällä ja peli voi antaa hyvin realistisen kuvan jostain kokemuksesta, esimerkiksi sairaudesta. Tämä on minusta erittäin tärkeä pointti ja on hienoa, että nykypäivänä viihdepelien lisäksi löytyy hyvin tunteellisesti ja kokemuksellisesti aitoja pelejä.

Peleillä on kuitenkin myös kääntöpuolensa ja niitä pelatessa sekä kehittäessä tulee olla tietoinen oikean maailman vaikutuksista. Mika Loposen haastattelussa ”Kun örkit luotiin, ne perustuivat ”rumimman rodun edustajiin” (Helsingin Sanomat, 2020) käsitellään pelihahmojen rasistisia taustahistorioita. Kansantaruissa ja vanhoissa fiktiivisissä teksteissä on aina vaikutteensa oikeasta maailmasta. Rasismi on siirtynyt tarinoissa myös fiktiivisten hahmojen malliksi ja sitä voi huomata örkki-hahmoissa. Loposen huomiot siitä, että on tärkeää huomata erilaisten hahmojen taustat, vaikka se voikin olla haastavaa on hyvä. Kurssin aikana olen törmännyt paljon siihen, että on tärkeää tutustua tuotoksen takana oleviin tekijöihin ja historiaan, että aiheista voi saada realistisen ja toden kuvan. Tämä koskee kaikkea uutisotsikoista ohjelmointiin sekä videopeleihin. On hienoa, että nykyään halutaan ottaa kantaa vanhoihin rasistisiin stereotyyppeihin ja pelejä muutetaan sopivammaksi ja turvallisemmaksi jokaiselle.

Itse en ole suuri videopelien kuluttaja. Pidän kyllä satunnaisista kännykkäpeleistä sekä peleistä, missä tunnelma on kevyt ja mukava. Nintendo pelit ovat suosikkejani ja oikeastaan ainoita mitä pelaan. Myös satunnaiset nettipelit ovat kivoja. Ympärilläni on kuitenkin paljon pelejä rakastavia ihmisiä ja on ihanaa nähdä kuinka paljon ne ovat tuoneet heidän elämäänsä. Pelien kautta voi saada ystäviä ja innostua itse vaikka työskentelemään pelien kanssa. Kuten kaikessa, on peleissä myös kääntöpuolensa ja ne voivat olla hyvin vahingollisia monella tapaa. Liika pelaaminen voi johtaa addiktioon ja tietynlaiset pelit ja eritoten pelikaverit voivat vääristää maailmankuvaa.

Koen kuitenkin, että pelejä ei voi jättää huomiotta opetuksessa. Pelien vaikutus nuorisokulttuuriin on mittaamattoman suuri ja koen, että kuvataideluokan kaltaisessa tilassa voidaan tutkia pelejä turvallisesti. Pelejä voidaan esimerkiksi arvioida ja voidaan tehdä omia pelejä sekä pelihahmoja. Pelejä voi hyvin käyttää myös esimerkkeinä vaikkapa kuvantuottamisessa ja niiden rajat ovat hyvin laajat.