13 - Turvataidot

 1. Millaiset mediasisällöt/-tuotteet ahdistivat tai pelottivat sinua lapsena? Entäpä nuorena ja aikuisena? 

Juttelimme ryhmän kesken lapsuudessa ahdistaneista asioista. Monet lastenohjelmat ja niiden hahmot nousivat esille. Esimerkiksi Pingu-ohjelman mursu ja muumien mörkö olivat pelottaneet jokaista. Muumeissa oli paljon jaksoja mitkä olivat aiheuttaneet ahdistusta. Myös Hopeanuoli -sarja ja sen veriset taistelukohtaukset kävivät ryhmämme keskustelussa. Minä ja ryhmäläiseni olimme nähneet hyvin nuorina Ruohometsän kansa -elokuvan. Elokuvassa mässäillään kanien raaoilla kuolemilla ja tämä oli hyvin pelottavaa pienenä lapsena. Yleisesti kauhuelementit kuten pimeä ympäristö, pelottavan näköiset hahmot, verisyys ja kovat äänet olivat suuressa osassa lapsuuden peloissa.

Itse nostin esille sen, että olen alkanut käyttämään internettiä hyvin nuorena ja sen käyttöä ei valvottu kotonamme. Ollessani lapsi ei Googlessa ollut oikeastaan mitään seulaa siinä, mitä sen etusivulle ilmestyi. Esimerkiksi etsiessäni kuvia lempihahmoistani jostain lastenohjelmasta, saattoivat jopa ihan ensimmäiset kuvahaun tulokset olla raakoja verisiä versioita hahmoista tai sitten todella ahdistavan seksuaalisia. Myös vanhat internet trendit kuten Maze-peli tai Creepypasta -tarinat olivat osa elämääni hyvin nuorena. Ryhmäläiseni mainitsi netissä vastaan tulleet eläinaktivismi videot, jotka sisältävät todella graafista kuvausta eläinten kidutuksesta. Englanninkielinen käsite gore tuli siis vastaan monille hyvin nuorena. Gorella tarkoitetaan graafisia kuvauksia ihmisten tai eläinten kärsimisestä ja kiduttamisesta. Monesti gorea tulee vastaan taiteen ja tekstien muodossa, vähän liiankin helposti.

Teini-iässä ja nykyään aikuisena median ahdistavuus on muuttanut hieman muotoaan. Toki perinteiset kauhua sisältävät asiat, vaikkapa sarjat tai elokuvat ahdistavat ja pelottavat edelleen, mutta pelkoihin on tullut vahvoja vaikutteita oikeasta elämästä. Esimerkiksi nykyään mediassa ahistaa puhe sodasta, ilmastonmuutoksesta ja kaikesta kärsimyksestä mitä maailmassa on. Ajatus siitä, että vaikkapa omat läheiset tai itse joutuisi kokemaan jotain kauheaa pelottaa paljon.

2. Millaisia turvataitoja tai -keinoja sinulla on ollut käytössäsi mediasisällöistä suojautumiseen? 

Päällimmäisenä ajatuksena kaikilla oli se, että itse hakeutuu pois ahdistavista tiloista/tilanteista. Jos jokin tuntuu pahalta, ei tahallaan kuormita itseään ja jää tilanteeseen. Myös tietoinen päätös siitä, että ei etsi itseään ahdistavia asioita on tärkeä. Sosiaalisessa mediassa algorytmit voi muokata omien mielenkiintojen pohjalta, mutta niistä pystyy myös tehokkaasti poistamaan ahdistavia sisältöjä. Jos vaikka jokin kuva tai video tuntuu inhottavalta, voi klikata "en ole kiinnostunut" nappia ja algoritmi tekee työnsä estääkseen vastaavanlaisen sisällön ilmestymästä näytöllesi uudelleen. 

On tärkeää tuntea omat rajat ja oppia tunnistamaan asiat mitkä tuntuvat itselle epämukavilta. Jos jokin aihe ahdistaa, on erityisen tärkeää kertoa omasta olosta. Jos vaikkapa ystävien kesken puhutaan jostain ahdistava aiheesta, on hyvä kertoa, että ei halua puhua siitä. Jos tilanne on hyvin ahdistava, voi siitä ensin hakeutua pois ja sitten kertoa, että aihe on epämukava. Turvallinen keskustelu siitä, miksi jokin aihe ahdistaa ja miten käsitellä sitä on merkittävää, mutta itseä ei tarvitse jatkuvasti kuormittaa hankalilla aiheilla. Omien rajojen vetäminen suojaa itseä ja myös muita.

3. Millaisia voimakkaita sisältöjä voisi tulla vastaan kuvataideopetuksessa? Miten niitä voitaisiin tai tulisi käsitellä kuvataideopetuksessa?

Taide on hyvin monimuotoista ja jos on olemassa jokin aihe, on siitä todennäköisesti myös taidetta. Perinteisessä kuvataideopetuksessa käydään läpi taidetta hyvin monesta näkökulmasta ja myös voimakkaat sisällöt voivat tulla esille aika ajoin. Päällimmäisenä mieleemme tuli alastonpiirustus ja yleisesti alastomuuden kuvaaminen taiteessa. "Perinteiseksi" mielletyssä taiteessa on paljon ihmiskehoja ja niiden erilaisia muotoja (esimerkiksi Botticellin Venuksen syntymä -maalaus). Pohdimme sitä, että itse olemme tottuneet näkemään alastomuutta taiteessa, mutta joillekkin se voi tulla shokkina ja sen voi kokea ahdistavaksi. Alastomuutta taiteessa on myös hyvän ja huonon maun rajoissa, joten on tärkeää tietää millaista ryhmää ja ikäluokkaa opettaa. 

Mielipiteitä jakavia aiheita on mielenkiintoista käsitellä taiteessa ja hankalia asioita voi olla myös helpompi käydä läpi taiteen kautta. Esimerkiksi väkivalta voi olla toiselle hyvin neutraali asia, kun taas toista se hätkäyttää. Tavoitteena kuvataideopetuksessa on luoda tilasta ja taiteen tekemisestä turvallista ja helposti lähestyttävää. Jos jokin aihe askarruttaa, voi olla vapauttavaa tehdä siitä tunteita purkava teos. 

Myös ajankohtaiset aiheet kuten ilmastonmuutos tai sota ovat merkityksellisiä, mutta myös ahdistavia. On tärkeää osata lukea tilannetta ja opetettavaa ryhmää. Mitä vanhemmat opetettavat, sitä syvemmin voi aiheeseen upota. Keskustelu on myös tärkeää. Opetettavilta voi kysyä millaisia tunteita taide heissä herättää. Millainen taide on heistä hienoa? Entäpä pelottavaa tai ahdistavaa? Kun opettaja kuulee oppilaiden omia mielipiteitä ja ajatuksia, on hänen helpompi lähteä lähestymään hankaliakin aiheita.

4. Millaisia voimakkaita materiaaleja mielestänne tulisi käsitellä kuvataideopetuksessa? Mitä ei? Miksi?

Voimakkaiden sisältöjen käsittely kuvataideopetuksessa vaatii aina ikäluokan tuntemusta. Pienille esikouluikäisille opetus on aivan erilaista kuin vaikkapa yläaste- tai lukioikäiselle nuorelle. Tärkeitä, mutta vaikeita aiheita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, sota, ihmisoikeudet ja eläinten oikeudet. Mietimme myös kiusaamista ja väkivaltaa, jotka yleistyvät nuorison keskuudessa hälyttävää tahtia. 

Kaikki opetus tulee olla kuitenkin hyvän maun rajoissa. Ikäluokasta riippuen voi näyttää myös haastavia materiaaleja, mutta suoranaisesti raakoja tai muulla tavalla vahvasti ahdistavia sisältöjä ei tulisi näyttää. Jos tilanne vaatii jotain suoranaisesti ahdistavaa materiaalia, on opettajan vastuu antaa oppilaille sisältövaroitus ja mahdollisuus poistua tilanteesta. "Voimakas materiaali" on käsitteenä melko laaja ja jokainen yksilö määrittelee sen eri tavoin. Kuitenkin on olemassa tietyt normit ja moraalit, joista ei kouluympäristössä voi tai kannata poiketa suuresti.

5.Miten huomioisit erilaiset yksilöt, turvallisuuden ja turvataidot kuvataideopetuksessa? 

Opetuksessa erityisen tärkeää on tuntea niin yksilöt kuin ryhmät ja niiden väliset sekä sisäiset dynamiikat. Kun tuntee opettamansa ihmiset, pystyy materiaaleja muokkaamaan heidän tarpeisiinsa sopiviksi. Kuvataideopetuksen tilan tulee aina olla turvallinen. Turvallisen tilan periaatteet on hyvä kerrata kaikkien kanssa ja painottaa sitä, että kaikki ajatukset ja kokemukset ovat tervetulleita. 

Sisältövaroitukset ovat tärkeitä. Ikinä ei voi olla varma onko jokin aihe arka toiselle, joten hankalista aiheista tulee aina varoittaa ja myös keskustella etukäteen. Tunnetaitojen harjoitteleminen on merkityksellistä myös kuvataidetunneilla. Tunneilla tulee painottaa sitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja normaaleja. Negatiiviset tunteet voivat tulla pinnalle arvaamattomilla tavoilla ja niiden käsittelyn opettelu on tärkeää, ettei tilasta tule turvaton. 

Ryhmäpaine on jokaiselle tuttu asia. Ryhmissä voi tuntua siltä, että ahdistavat asiat täytyy vain hyväksyä ja kokea tai muuten jäät ulkopuolelle. Tämä ongelma on hyvin vaikea ja ollut läsnä aina, mutta opettajana voi yrittää vaikuttaa asiaan. Juurikin yhteisten pelisääntöjen painottaminen on merkittävää ja myös opettajan tulee olla turvallinen aikuinen, jonka kanssa voi keskustella luottamuksellisesti. Jokaisella on itsemääräämisoikeus ja oikeus olla oma itsensä. Tähän lukeutuu se, miten yksilö käsittelee erilaisia tilanteita ja vaikkapa ahdistavaa materiaalia. Tärkeää on siis tuntea ihmiset, olla avoin ja yrittää huomioida niin yksilöt kuin ryhmä kokonaisuudessaan. Tällöin saadaan aikaan turvallinen tila kaikille.