8 - Lue, katso & kuuntele

Media on heijastus siitä, miten ihmiset näkevät toisensa, itsensä sekä ympäristönsä. Kuitenkin nämä median heijastukset voivat olla hyvin väärentyneitä ja niiden juuret ovat usein syvät. Juuret ovat syntyneet jo kauan ennen meidän tuntemiemme medioiden syntyä ja niiden perintö voi olla hyvin ristiriitaista. Erityisesti sosiaalisessa mediassa törmää nykypäivänä paljon keskusteluun erilaisista ihmisryhmistä ja heidän oikeuksistaan. Kaikki ihmiset kuuluvat tiettyihin kulttuurillisiin, sosiaalisiin, biologisiin ja muihin ryhmiin, eikä tältä voi välttyä. Siksi identiteetti ja yhteisökeskustelu on hyvin paljon pinnalla ja on ollut jo siitä asti, kun ihminen alkoi muodostaa yhteiskuntia.

Suvi Jaakkolan tekstissä ”Joulupukki ja noitarumpu” (Antroblogi, 2022), Annamari Vänskän tekstissä ”Vaaleanpunainen prinsessa ja sininen prinssi” (AV-Arkki, 2014) ja Koko Hubaran esityksessä ”Stereotyyppi tai kokonaan näkymätön” käsitellään erinäisten ihmisryhmien paikkaa nykyisessä median maailmassa. Koen, että tekstit ja puhe ovat hyvin tärkeitä ja ajatuksia herättäviä. Hubara käsittelee esityksessään ruskeiden ihmisten näkymättömyyttä suomalaisessa mainoskuvastossa. Historian aikana Suomessa ruskeiden ihmisten kuvaukset mainoksissa ovat olleet pääosin haitallisia ja loukkaavia stereotyyppejä tai sitten niitä ei ole ollut ollenkaan. Jaakkola taas käsittelee saamelaisten kansan ja kulttuurin hyväksikäyttöä Lappiturismissa. Vänskä käy läpi tekstissään lapsia, lapsuutta ja heidän sukupuoliaan koskevia stereotypioita mediassa. Kuva lapsuudesta ja lapsista on hyvin vääristynyt aikuisten kuratoimassa mediassa. Nämä kolme tekstiä voisi kiteyttää ajatukseen stereotypioista ja representaatiosta.

Representaatio on erityisen tärkeää kaikille. Jokainen tahtoo nähdä mediassa ja ympärillään itsensä kaltaisia ihmisiä positiivisessa ja eritoten realistisessa kuvauksessa. Ihmisiä ei voi tunkea tiettyihin muotteihin ja stereotypioihin, vaan kaikki ovat yksilöllisiä ja vapaita tekemään omia päätöksiään. Ihan vain muutamia vuosikymmeniä sitten loukkaavat stereotypiat ihmisryhmistä olivat arkipäivää mediassa. Onneksi nykypäivänä Jaakkolan, Hubaran ja Vänskän kaltaiset ihmiset ottavat kantaa näkemäänsä vääryyteen. Toivon, että tulevaisuuden mediassa kaikkia voitaisiin kohdella ihmisinä, eikä stereotypioina.